Arkeistunut elämä täynnä matkustusten odotuksia :)

Palasia meikäläisen elämästä täällä...

Edessä kahvikuppi ja vatsa täynnä perussuomalaista ruokaa (enkä nyt tarkoita puoluetta). Mieli tyyni, vaikkakin vähän ailahtelee lievän koti-ikävän ja tapahtumatäyteisen toukokuun odotuksen välillä :) Pöydällä lojuu kirjastosta lainatut turistikirjat Kööpenhaminasta ja Ruotsista sekä yksi hyllyssä Pariisin matkaa varten. Luxembourgia käsittelevä opus matkasi keskusvarastoon parin sadan kilometrin päähän Utrechtiin, koska jätin sen juna-asemalle, josta unohdin sen noutaa ajoissa. Tiistaina kävin maksamassa myöhästymismaksuja kirjastoon ja palauttamassa viime tipassa lainatun dvd:n. Jotkut taipumukset ei lähde ihmisestä millään ja kaikista heikkouksistaan ei kyllä voi syyttää ympäristöä, sen oon todennu.  

Takana kolme päivää harjoittelua sairaalassa, jossa tänään olen muun muassa opettanut lonkka- ja polviproteesileikattuja potilaita kävelemään kepeillä sekä jumppaamaan perusliikkeitä. Hollanti kuulostaa päivä päivältä ymmärrettävämmältä, mutta omasta suusta sitä ei sellaisena oikein saa ulos, lukuun ottamatta yksittäisiä sanoja ja tervehdyksiä. Mutta hyvin pystyy jo seuraamaan perusfysioterapeuttista haastattelua ja tutkimista. Tässä meikäläisen sanavarastoa; 

Hoe is het? (miten menee)

Waar zit de pijn?  (missä kipu on)

Niet zo snel  (ei niin nopeasti)  

fietsen  (pyöräillä)

loopband  (juoksumatto)

spiere  (lihakset)

rug  (selkä)

buik  (vatsa)

opstaan uit een stoel (nousta ylös tuolista)

buig je knieen (taivuta polvia)

hoofdpijn  (pääkipu)

Tot ziens! (Nähdään)

Alstublieft (ole hyvä)

Tot volgende week (ensi viikkoon)

Drie keer tien (kolme kertaa 10)

Nog ein maal (vielä kerran)

Spreekt u Engels (puhutko englantia?)

JNE… Uuden kielen oppiminen sivutuotteena on ollut kivaa :))

Eilen satoi ja tuuli aikas reippaasti ja kastuin läpimäräksi kotiin tullessa. MUTTA; opin viimein käsittelemään pyörääni ja hoksasin näin kuuden viikon käytön jälkeen että vika on taas ollut lähinnä sarvien ja satulan välissä eikä pyörässä! Vaikka vaihteet onkin vanhat, niitä voi kuin voikin säätää kun hiukan tutkii mekaniikkaa. Nyt on jopa mahdollista pyöräillä vastatuuleen ;) Eilen oli myös kaupan tädiltä loppunut muovipussit (?!!) ja taiteilin sitten jotenkin sateessa kotiin pyöränsarvet ja repun sekä sisä- että ulkotaskut täynnä tavaraa näyttäen kävelevältä uitetulta supermarketilta. Tänään puolestaan on ollut kevättä ilmassa ja aurinko paistanut ja lämmittänyt kivasti. Hollantilainen sanonta "April doet wat ze wil" (huhtikuu tekee mitä haluaa) pitää täysin paikkansa! 

Tiistaina tuli siskoilta paketti ja kirje, joka piristi kivasti. Välillä vähän jo kaipailen kotiin, mutta toisaalta harmittaa että on enää viisi viikkoa täällä jäljellä. Enää ei kaikki tunnu niin ihmeelliseltä ja yhä useammin huomaan et oman huoneen rauha ja hyvä kirja houkuttelee illalla enemmän kuin muut riennot. Viikonloppuisin tosin on virtaa ja innostusta tehdä kaikkea kivaa ja seikkailla. Mutta enää ei jaksa änkeä itseään joka paikkaan ja olla innostunut kaikesta ;) Kaikkea ihanaa ja kutkuttavaa on kyllä silti suunnitteilla...Queen`s day lähenee (huhtikuun 30. päivä) ja silloin pitää päästä katsomaan juhlahumua Amsterdamiin. Se on täällä vuoden suurin juhla ja kadut ynnä kuppilat täyttyy juhlijoista, paraateista ja livemusiikista. Ja päällä pitää olla kuninkaallista väriä, oranssia! Suunnitelmissa on myös "paikallisten" kavereiden kanssa pyörä-juna-reissu Luxemburgiin ja toukokuun puolessa välissä käyn moikkaamassa luokkakamuja ja Mr. aurinkoa Epsanjan Fuengirolassa :) Harjoittelun loputtua, toukokkuun viimeisellä viikolla, kierretään Pekan kanssa viikko Pariisissa, Luxemburgissa ja Belgiassa. Rundin lopuksi napataan Eindhovenista kiinalainen ystäväni mukaan, matkataan junalla Kööpenhaminaan, sieltä Etelä-Ruotsin kautta Tukholmaan ja ruattinlaivalla Turkuun! Siitä etiäpäin kaikki onkin sitten auki, eloni jatkuu Suomessa ja suunnitelmat loppuu :DD

Kulttuurieroja, hollantilaisuutta ym. mietteitä!

Heissan! Aika rientää nopeaan ja samalla kun viikkoja kuluu ja elo arkistuu, harvenee myös blogitekstit ;) Niin siinä aina tuppaa käymään. Mutta moni on varmaan kuitenkin seurannut mun päivityksiä ja kuvia facesta. Välillä tuntuukin että olen itse ihan pihalla kaikkien Suomessa olevien (tai ainakin sitä puhuvien) kuulumisista. Joten tulkaahan useammin Skypeen tai luokaa sinne tili, niin voisi soitella useamman kanssa!

Kuusi viikkoa on pulkassa ja yhdeksän vielä edessä. Ei kauaakaan, kun saa jo alkaa miettiä paluulippuja Suomeen ja järkkäämään asuntoa Porista...mutta vielä en mieti niitä, vaan elän rauhassa vielä elämääni täällä. Se on aika kummallista, miten ihminen pystyy sopeutumaan melko nopeastikin uuteen ympäristöön ja löytämään omat kuvionsa ja tyylinsä elää. Uutuudenviehätys häviää pikkuhiljaa ja kohta ei edes huomaa monia sellaisia asioita, mitä ensimmäisillä viikoilla suu auki hämmästeli. Toisaalta tämä ei ole loppujen lopuksi hirveän erilainen kulttuuri ja erot löytyy lähinnä kielestä, joistakin tavoista ja eroista asenteissa. Juustojen, puukenkien ja tuulimyllyjen ohella hyväksyvä suhtautuminen ulkomaalaisiin ja ylipäänsä kaikkea erilaisuutta kohtaan on Hollannille ominaista. Täällä en koe, että ihmisiä luokiteltaisiin tai arvotettaisiin etnisen taustan, uskonnon, seksuaalisen suuntautumisen tms. mukaan enkä ole kuullut vitsejä tai halventavia kommentteja mistään tietystä ihmisryhmästä. Siinä mielestäni suomalaisissa asenteissa olisi vielä paljon opittavaa. Jotkut myönnytykset, kuten lievien huumeiden laillisuus ja laillinen prostituutio on hiukan hämmentävää, mutta toisaalta, kummankin käyttäjät tulee pääosin ulkomailta. Joten välillä mietityttää että ehkä niihin liittyvä viehätys ja rikollisuus onkin enemmän tiukkojen lakien ylläpitämää..??

Uudenlaista näkökulmaa tuo myös tutustuminen eri maista tuleviin opiskelijoihin. En ehkä ole tajunnut, miten paljon itselläkin on ennakkoluuloja monia maita kohtaan, mutta täällä ne karisee aika mukavasti. Usein tulee vietettyä aikaa porukassa, jossa melkein kaikki ovat eri maista ja usein edustajia löytyy myös lähes kaikista maanosista. Ja olit sitten Marokosta, Singaporesta, Portugalista, Slovakiasta, Turkista tai Norjasta -kaikki on tänne tullessaan samalla viivalla. Loppujen lopuksi tarpeet ja ongelmat täällä on pääasiassa samoja. Eikä kohta aina jonkun nähdessään ajattele, että tuo on se italialainen tai tuo on se meksikolainen vaan nopeasti "maalaisuus" unohtuu ja tilalle tulee ihminen ja persoona. Lähtökohdat voikin sitten olla aivan eri asia. Kun puhutaan opiskelusta ja vaihtoon lähdön järjestelyistä, välillä ei haluaisi edes tuoda esiin, miten helpolla on itse päässyt (kiitos siitä Suomi ja loistava koulutusjärjestelmä, maksan mielelläni veroja!). Varsinkin Euroopan ulkopuolella olevat, jotka eivät ole Erasmus-opiskelijoita, joutuvat usein itse järjestämään rahoituksensa, mihin kuuluu kalliiden lukukausimaksujen maksaminen sekä omaan kotiyliopistoon että paikalliseen kouluun täällä, pakolliset vakuutukset ja asumisen täällä. Sponsori voi myös kaatua ja jos ei pysty järjestämään rahoja muuten, voi edessä olla lähtö kotimaahan kesken opiskelujen. Yksi koskettavimmista tarinoista minkä olen kuullut on, kun eräälle afrikkalaiselle fyssariopiskelijalle täällä kävi juuri näin, mutta luokka kokosi voimansa ja keräsi yhdessä erilaisilla tempauksilla tarvittavat rahat kokoon juuri ennen eräpäivää. Joten opiskelija sai jäädä ja tarina päättyi hyvin. Entäs minä sitten?? Päätinpä vain eräänä päivänä, että olisi varmasti hieno kokemus hakea hetkeksi vaihtoon ulkomaille. Pistin hakupaperit sisään ja pääsin haluamaani paikkaan. Pari paperia lisää ja minulle maksetaan Erasmus -järjestön ja koulun taholta 1800 euroa apurahoja siitä, että saan tämän kokemuksen. Lisäksi KELA pistää lähes 500 euroa tililleni joka kuussa, jotta en varmasti joutuisi ahtaalle. Eikä siinä kaikki, en maksa opiskeluoikeudestani senttiäkään kumpaankaan maahan. Plus olen eurooppalaisena oikeutettu samaan terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan kuin paikalliset. Jotenkin tässä oppii arvostamaan omia lähtökohtia ihan eri tavalla...

Paljon on tullut puuhailtuakin täällä. Oman kaupungin lisäksi olen vieraillut Maastrictissa ja Amsterdamissa, jotka on molemmat upeita kaupunkeja. Kuvia löytyy facesta ja ne kertoo reissuista varmasti enemmän kuin mikään blogikirjoitus :) Olen tavannut ihan hirveästi ihmisiä, mutta toki vain muutama niistä on sellainen, jota enemmän tapaan. Paljon tulee myös vietettyä vapaa-aikaa itsekseen, mikä tekee ainakin mulle ihan hyvää. Mutta on mukavaa, kun on kavereita, joiden kanssa järjestää illanviettoja sekä monikansallisia lounashetkiä, käydä liikkumassa ja reissata. Harjoittelussa sujuu edelleen mukavasti, vaikka välillä on päiviä jolloin tekis mieli luovuttaa ja hakea yksinkertaisempaan ammattiin... ;) Mutta tosi hyvä juttu on, että tässä vaiheessa opiskeluja tulee oikeasti haasteita ja saan täältä kaipaamaani hyvätasoista oppia ja kokemusta. Ja varmasti Suomen tahti ja kielimuurittomuus tuntuu aikas leppoisalta tämän jälkeen!

Tämä elely Hollannissa on ollut aivan mahtavaa ja antoisaa aikaa. Kuten kaikki varmaankin tietää, takana on raskas vuosi ja on tehnyt hyvää päästä etäälle vanhoista kuvioista. Viime aikoina olen tehnyt paljon töitä ja muutoksia eritoten itseni suhteen ja missäpä muualla kuin vieraassa ympäristössä, pääsee paremmin testaamaan omia siipiä ja kasvamista ihmisenä. Ja on hienoa huomata että pärjään vallan hyvin :) Tottakai täälläkin välillä ahdistaa ja on huonoja hetkiä. Viikkoihin on mahtunut päiviä, jolloin iskee yksinäisyys ja luottoystävän tai suomalaisuuden kaipuu. Päiviä, jolloin tuntuu ettei musta ikinä tule edes kohtuullista fysioterapeuttia (no se on kyllä tuttu tunne myös Suomessa) eikä englanninkieli ota sujuakseen. Mutta sitten on vastapainona päiviä ja hetkiä, jolloin pienetkin onnistumiset, uudet kokemukset ja tuttavuudet, ihmisten tapaaminen jne. tuo hyviä fiiliksiä. Ehkä yksi isoimpia juttuja mitä olen oppinut, on se että elämä kantaa, kunhan uskaltaa heittäytyä sen virtaan eikä varmistele liikaa. Joskus viikon paras hetki tulee ihan odottamatta, yllättävässä tilanteessa. Usein se tulee silloin, kun uskaltautuu hiukan omien mukavuusrajojen ulkopuolelle. Tulipas syvällistä tekstiä tänään :)

Harjoittelu alkoi!

Ensimmäiset kolme päivää harjoittelua takana ja hjyvä fiilis :) Kahden viikon hengailun jälkeen tuntuu hyvältä päästä taas kiinni arkeen ja jonkinlaiseen rytmiin. Päivät on pitkiä, ma-ke ja pe kahdeksasta puoli kuuteen ja torstaisin on pelkästään aamupäivä harjoittelua. Ainakin tämän viikon menen näillä ja katsotaan sitten millaiseksi viikkoaikataulu muotoutuu. Mulla on kaksi ohjaajaa, joiden nimet jo opin muistamaan tänään ;) Molemmat on hyviä ohjaajia, ymmärtäväisiä mutta antaa sopivasti haasteita. Asiakkaita on terveyskeskuksen luonteen mukaan moneen junaan, mutta pääasiassa ikääntyneitä ihmisiä erilaisilla tuki- ja liikuntaelinvaivoilla sekä neurologisilla sairauksilla varustettuna. Kaikki ovat suhtautuneet tosi mukavasti ja jokainen joka vähänkin osaa, ainakin yrittää puhua englantia. Välillä joku yhdeksänkymppinen yllättää puhumalla täydellistä englantia, kun taas joku neljäkymppinen saattaa osata vain muutaman sanan. Kielen suhteen osaamiskaala on laaja, mutta yleisesti asiakkaat on kyllä tosi kivoja! Kieli on välillä solmussa itselläkin, mutta hyvin oon tähän asti pärjännyt. Hollanninkielisiä sanoja ja sanontoja oppii joka päivä ja se tekee päivistä vaan mielenkiintoisempia. Olen ensimmäinen ulkomaalainen harjoittelija tuolla, joten mun toilailujen vakavuudesta riippuu, huolitaanko sinne enää ketään muuta ;)

Fysioterapia on pääasiassa aika samanlaista, selkein ero on manuaalisen terapian käytössä. Niillä tarkoitetaan passiivisia hoitoja, kuten nivelten mobilisointi ja traktiot (liikkuvuuden lisääminen) venyttelyt ja hieronta, joita täällä käytetään paljon enemmän. Se on hyvä, koska juuri niissä taidoissa itsellä on eniten puutteita. Toinen iso ero on terapia-ajan pituus. Siinä kun Suomessa on tottunut siihen, että yhden asiakkaan kanssa ehtii olla 45-60 min. niin täällä aikaa on 25 min! Ihan hirveästi ei siis ehdi jaaritella ja tutkita ylimääräisiä, kun kuitenkin jo ekalla kerralla pitäisi tehdä myös jotain, mistä asiakas saa helpotusta ongelmaansa. Päivät on aika hektisiä ja ainoa tauko on puolen tunnin ruokatauko. No niin, ruoka onkin sitten asia erikseen....täällä KAIKKI syö JOKA päivä pelkkää leipää ja hedelmiä lounaaksi ja olenkin herättänyt pientä hämmästystä ja hilpeyttä kanapasta-annoksieni kanssa. Ai sää syöt ihan oikeeta ruokaa lounaaksi?! No juuu!! En olisi uskonut että joskus joudun sitäkin selittelemään, kun Suomessa asia on päinvastoin; jos joku syö leipää niin ihmetellään että miksei syö kunnon ruokaa.Hieman on tosin hankaluuksia mahduttaa ruoka-annos pienelle leipälautaselle, kun isompia ei löydy taukohuoneesta :D Suunnittelen vieväni sinne jonkun oman kirkkaanvärisen ison muovilautasen niin herätän vähän vielä enemmän huomiota!

Mulla on ollut nyt pyörä maanantaista asti ja sen kanssa seikkailu on myös yhden sortin kultturielämys...Tokana päivänä opin, että pyöräilijätkin noudattaa oikeanpuoleista liikennettä eikä ole mukavaa ajaa väärää puolta kun vastaan tulee liuta muita pyöräilijöitä ja mopoja. Jeps, mopot kulkee samoja väyliä kuin pyöräilijät ja oonkin meinannut saada sydärin aika monta kertaa kun ne ohittelee melko rohkeasti kapeistakin väleistä. Parasta on erilliset pyöräilytiet ja isommissa risteyksissä on jopa omat kaistat suoraan meneville ja kääntyville pyörille! Mäkiä ei ole joten meno on vaivatonta ja mukavaa. Mun hopeanuoleni on tosin jo parhaat päivänsä nähnyt ja ketjut irtoilee silloin tällöin, mutta muuten toimii hyvin ja oli ainakin halpa (=ilmainen:)! Illat menee treenatessa ja kämpillä rentoutuen, tänään oon pitänyt vapaaillan fyysisestä aktiviteetista. Huomenna taas kiipeilemään muiden fyssariopiskelijoiden kanssa ja viikonloppuna mennään yhdellä kansainvälisellä porukalla kurkistamaan Maastrichtin kaupunkia! Voisin sanoa että elämä on aika mukavaa :))

Itsensä voittamista ja uusia tuttavuuksia

Olisi taas viikkokatsauksen aika :) Toinen vapaa viikko –ja viimeinen pitkään aikaan- ennen harjoittelua on loppusuoralla. Alkuviikko meni hiukan tylsähköissä merkeissä lähinnä hengaillen -ja tietty urheillen. Keskiviikkona oltiin tutustumassa toiseen tulevaan harjoittelupaikkaan, Maxima Medisch Cetrumiin ja harjoittelua ohjaavaan fysioterapeuttiin. Paikka vaikuttaa hyvältä ja on juuri sitä mitä toivoinkin täällä pääseväni harjoittelemaan. Asiakkaat on pääasiassa akuuttivaiheessa olevia lonkka- tai polvileikattuja potilaita, lisäksi on muita yksilöasiakkaita ja ryhmiä. Noppa (tai oikeastaan kolikko:) kuitenkin ratkaisi asian niin, että mä aloitan ensin Prinsenjagt Health Centerissä ja sairaala odottaa sitten kuuden viikon jälkeen. 

Torstaina, kun päästiin koululle tapaamaan yhteyshenkilönämme toimivaa opettajaa, alkoi käytännön asiat tosissaan rullaamaan. Sain opiskelijakortin, jolla pääsee käyttämään koulun tietokoneita ja kirjastopalveluja.  Mikä vielä parempaa, opettaja lupasi tuoda kotoaan mulle ylimääräisen naisten polkupyörän :D Lisäksi hän lupasi saattaa ensimmäisenä päivänä harjoittelupaikkaan ja esitellä mut siellä, koska en pääse sinne etukäteen tutustumaan. Kohtalaisen mukava vastaanotto siis! Jalkojen alla on jo useampi kymmenen kilometriä ja omat kaksi pyörää Suomessa alkaa tuntua uskomattamalta ylellisyydeltä :D Voisko joku lähettää toisen pikapostina??

Piipahdettiin myös yhdellä koulutunnilla tutustumassa kansainväliseen kolmannen vuoden fysioterapiaopiskelijoiden ryhmään. Mukavaa porukkaa ja kiva tutustua täällä samassa vaiheessa opiskeluja oleviin ja samanhenkisiin tyyppeihin. Olinkin heti samana iltana muutaman fyssariopiskelijan mukana tutustumassa läheiseen kiipeilykeskukseen, jossa kiipeillään ilman turvavaljaita kiipeilyseiniin rakennettuja erilaisia reittejä pitkin! Piti tietenkin päästä heti kokeilemaan ja taisinpa löytää taas yhden väylän rakastamaani itsensä voittamisen fiiliksen. Luulenpa että täytyy mennä vielä monta kertaa uudelleen :) Yksi parhaista asioista täällä on, ettei koskaan tiedä aamulla, mihin tuleva päivä johtaa!

 

Liikunnan osalta tämän viikon saldona nyrkkeily, pilates, body pump, kiipeily ja kickboxing :) Katsotaan jaksaako samaa tahtia enää ensi viikolla, kun harjoittelu ottaa ison osansa energiasta. Sää on ollut tosi harmaata, toivottavasti viikonloppuna paistaisi aurinko! Ainakin kevät on, koska erivärisiä tulppaaneja pilkistelee esiin puistojen nurmikoilla. Huomenna ohjelmassa ainakin lenkki puistossa ja käynti lauantaitorilla! See u :)

Liikunta on parasta huumetta ;)

Viides kokonainen päivä Eindhovenissa alkaa olla takana.. Tässä on tullut samalla vietettyä vähän kuin minilomaa, kun päivät on saanu rytmittää ruokailujen ja liikunnan mukaan. Sen lisäks välillä käydä tutustumassa ympäröivään maailmaan, mikäs sen rennompaa :) Parhaillaan on loistofiilikset urheilukeskuksessa vierailun jälkeen; tämän illan saldona 40min. juoksumattoa ja 1,5 kickboxing (potkunyrkkeily)-treeniä. Siinä yks osa-alue elämääni, minkä haluan saada takaisin; potkiminen ja lyöminen..! Tajusin just, että siitä on 9 vuotta aikaa kun olen lopettanut Kung Fu-treenit ja oon siitä asti halunnut tehdä jotain vastaavaa. En tiedä miks siinä kesti näin kauan aloittaa uudelleen, mut täällä ainakin meinaan käydä ahkeraan boxing ja kickboxing -tunneilla ja jatkaa samaa Porissa. Enää ei ainakaan vuoroduuni estä säännöllistä harjoittelua.

Näyttää siltä, että sama leppoisa meininki jatkuu myös ensi viikolla, sillä saatiin pari päivää sitten tietää et meidän harjoittelut alkaakin vasta ma 5.3. eikä asialle ole mitään tehtävissä. Jo ennen tänne tuloa matkajärjestelyjen yhteydessä tuli selväksi ettei käytännön asioissa ole paljon neuvotteluvaraa, joten näillä mennään. Anyway, toinen meistä aloittaa kuuden viikon harjoittelujaksolla Maxima Medisch Centrum -nimisessä sairaalassa ja toinen läheisessä Prinsenjagt Health Centerissä ja puolessa välissä on paikkojen vaihto.

Kotiutuminen on siis alkanut hyvin eikä suurempia ongelmia ole ollu. Jopa avaimet ja muutkin tavarat on toistaiseksi pysyny tallessa ;) Kielen suhteen on helppoa, kun kaikki puhuu englantia ja kaupoissa myyjät vaihtaa sujuvasti kielestä toiseen. Rapakon takana asuneena sitä osaa arvostaa myös oikealta vedeltä maistuvaa hanavettä, omien piuhojen kanssa yhteensopivia pistorasioita ja ennen kaikkea joka paikkaan johtavia kävely- & pyöräteitä! Nyt on pari päivää ollunna sateista, lämpötila noin +10. Laitan kuvia kaupungista heti kun sää kirkastuu ja saan otettua vähän nätimpiä fotoja :)
Nyt ei juttu luista tän enempää...Olette mielessäin, mut vielä ei oo ikävä takaisin :D

Alun tunnelmia

Saavuttiin maanantaina Henrin kanssa Eindhoveniin melkoisen uupuneina kellonkierroksen kestäneestä tulomatkasta. Kaikki meni matkalla hienosti, jopa etukäteen pelätty puolen tunnin vaihto Oslossa onnistui, vaikka kone Hesasta oli vielä vartin myöhässä! Muutamia juoksuaskeliahan se vaati, mutta onneksi oltiin molemmat juuri Sports Physiotherapy –kurssilla viikonloppuna treenanneet juoksua:) Tosin kiireessä ja reppu selässä tekniikka vähän kärsi…

Ensimmäinen näkymä Hollannista oli aurinkoisella säällä lentokoneen ikkunasta näkyvä maisema; merenrantaa, valtavasti viivasuoria kuutionmallisia peltoja, tuulimyllyjä ja lampaita (kuulemma, mä en noita viimeksmainittuja nähny!). Näky oli outo ja hieno, fiiliksen kruunasi  vielä tietoisuus siitä, ettei lunta ole mailla halmeillakaan ja lämpötilatkin ainakin plussan puolella. Eindhoveniin saavuttaessa auringon säteet jo lämmittivät huomattavasti. Kevät on täällä tuloillaan ja vaikka lehtiä ei ole vielä puissa, maa on vihreähkö(hkö)ä ja yleisilme huomattavasti valoisampi kuin koto-Suomessa.

Meitä oli Eindhovenin juna-asemalla vastassa ”buddy student” Serhat, jota sai pommittaa akuuteilla kysymyksillä ja joka saatteli meidät Vestiden asunnonvälitystoimistolle ja sieltä vielä asunnoille. Saatiin heti aika pläjäys papereita ja informaatiota toimistolta, mutta tulipahan kerralla ainakin asumisasiat kuntoon ja selviksi. Käteen lyötiin hengästyttävä kasa avaimia, yhteensä 8 plus roskahuoltoa varten tarvittava avainkortti, siis kahdeksan..!!! Ja kaikki pelkästään yhtä asuntoa varten. Jokainen, joka minut vähänkään paremmin tuntee, tietää että sellaisen avainmäärän säilyttäminen ja tallessapitäminen on aikamoinen haaste ;) Ihan jokaiseen oveen on siis oma avain eikä tuossa ole edes vara-avaimia.

Ensimmäinen vaikeus olikin juuri lukot ja avaimien käyttö. Taistelin useamman minuutin, ennen kuin sain huoneeni oven auki, koska suomalaiset aivoni ovat niin rutinoituneet tiettyyn toimintaan, että en voinut käsittää lukon voivan aueta myös kääntämällä avainta VASEMMALLE… Nyt on haastava tehtävä oppia muistamaan ulkoa mikä avain sopii mihinkin, jotta pääsee alaovelta omaan huoneeseen alta kymmenen minuutin! Yllättäviä ongelmia sitä voi tulla vastaan kun lykkää itsensä vieraille maille :D Siisti pieni huone minulla täällä on, ihan riittävä yhdelle pienelle ihmiselle… Tottumista varmasti vaatii asuminen kahden muun kansainvälisen opiskelijan kanssa. Keittiökaappien ja jääkaapin jakaminen toisten kanssa on jotain ihan uutta mulle. En ole vielä tavannut kämppiksiäni, mutta pesuainepulloista päätellen toinen olisi poika ja toinen tyttö ;)

Ensimmäinen kauppareissu sujui hieman pallo hukassa, mutta sujui kuitenkin ja saatiin hankittua ensimmäiset täytteet jääkaappiin. Eipä pahemmin samoja tuotteita ole kuin Suomessa ja pakettien kyljistäkin joutuu hiukan arvailemaan, mitä mikin mahtaa sisältää. Saksan kielen lukeminen aikoinaan auttaa huomattavasti ja jotkut lauseet ja sanat ymmärtää ihan selvästi. Toiset ovat vähän sinnepäin ja ainakin merkitys on kuvan kanssa arvattavissa, toiset taas ovat jotain ihan sianhollantia. Mutta hauskaa on joka tapauksessa arvailla merkityksiä ja oppii aika nopeasti sanoja :)

Tänään (tiistaina) ohjelmassa oli kaupunkiin tutustumista jalkapatikassa ja käytännön tarpeiden shoppailua. Yhä ilmeisemmäksi käy, että pyörä on täällä välttämätön ja tämän viikon aikana pitäisi jonkinlainen munamankeli saada hankituksi. Tarvetta lisää tuleva työmatka, joka on noin 8 km per suunta. Täällä pyöräily on tehty todella vaivattomaksi, sillä pyöräilijöillä on erikseen omat ajoväylät ja liikennevalot. Vartin matkan päässä sijaitsee ehkä paras asia tähän asti, hirrrrrrveen iso Student Sports Centre, jossa on tarjolla yli 70 eri liikuntalajia ja –tuntia vapaassa käytössä J Eikä hintakaan päätä huimaa; 38 euroa/3 kk! Huomenna sinne hankkimaan passi ja sitten alkaa hurjan henkisen kasvun rinnalla vielä hurjempi fyysinen kasvu ;D

Puoli vuotta sitten on aloitettu vaihtojärjestelyt ja täällä sitä nyt sitten ollaan. Vähän epätodelliselta vielä tuntuu, jänskättää mitä kolmen kuukauden sisällä tuleman pitää ja hieman pelottaakin. Yritän olla asettamatta liikaa paineita itselle ja keskittyä uusiin elämyksiin sitä mukaa kuin niitä tulee.