Heissan! Aika rientää nopeaan ja samalla kun viikkoja kuluu ja elo arkistuu, harvenee myös blogitekstit ;) Niin siinä aina tuppaa käymään. Mutta moni on varmaan kuitenkin seurannut mun päivityksiä ja kuvia facesta. Välillä tuntuukin että olen itse ihan pihalla kaikkien Suomessa olevien (tai ainakin sitä puhuvien) kuulumisista. Joten tulkaahan useammin Skypeen tai luokaa sinne tili, niin voisi soitella useamman kanssa!
Kuusi viikkoa on pulkassa ja yhdeksän vielä edessä. Ei kauaakaan, kun saa jo alkaa miettiä paluulippuja Suomeen ja järkkäämään asuntoa Porista...mutta vielä en mieti niitä, vaan elän rauhassa vielä elämääni täällä. Se on aika kummallista, miten ihminen pystyy sopeutumaan melko nopeastikin uuteen ympäristöön ja löytämään omat kuvionsa ja tyylinsä elää. Uutuudenviehätys häviää pikkuhiljaa ja kohta ei edes huomaa monia sellaisia asioita, mitä ensimmäisillä viikoilla suu auki hämmästeli. Toisaalta tämä ei ole loppujen lopuksi hirveän erilainen kulttuuri ja erot löytyy lähinnä kielestä, joistakin tavoista ja eroista asenteissa. Juustojen, puukenkien ja tuulimyllyjen ohella hyväksyvä suhtautuminen ulkomaalaisiin ja ylipäänsä kaikkea erilaisuutta kohtaan on Hollannille ominaista. Täällä en koe, että ihmisiä luokiteltaisiin tai arvotettaisiin etnisen taustan, uskonnon, seksuaalisen suuntautumisen tms. mukaan enkä ole kuullut vitsejä tai halventavia kommentteja mistään tietystä ihmisryhmästä. Siinä mielestäni suomalaisissa asenteissa olisi vielä paljon opittavaa. Jotkut myönnytykset, kuten lievien huumeiden laillisuus ja laillinen prostituutio on hiukan hämmentävää, mutta toisaalta, kummankin käyttäjät tulee pääosin ulkomailta. Joten välillä mietityttää että ehkä niihin liittyvä viehätys ja rikollisuus onkin enemmän tiukkojen lakien ylläpitämää..??
Uudenlaista näkökulmaa tuo myös tutustuminen eri maista tuleviin opiskelijoihin. En ehkä ole tajunnut, miten paljon itselläkin on ennakkoluuloja monia maita kohtaan, mutta täällä ne karisee aika mukavasti. Usein tulee vietettyä aikaa porukassa, jossa melkein kaikki ovat eri maista ja usein edustajia löytyy myös lähes kaikista maanosista. Ja olit sitten Marokosta, Singaporesta, Portugalista, Slovakiasta, Turkista tai Norjasta -kaikki on tänne tullessaan samalla viivalla. Loppujen lopuksi tarpeet ja ongelmat täällä on pääasiassa samoja. Eikä kohta aina jonkun nähdessään ajattele, että tuo on se italialainen tai tuo on se meksikolainen vaan nopeasti "maalaisuus" unohtuu ja tilalle tulee ihminen ja persoona. Lähtökohdat voikin sitten olla aivan eri asia. Kun puhutaan opiskelusta ja vaihtoon lähdön järjestelyistä, välillä ei haluaisi edes tuoda esiin, miten helpolla on itse päässyt (kiitos siitä Suomi ja loistava koulutusjärjestelmä, maksan mielelläni veroja!). Varsinkin Euroopan ulkopuolella olevat, jotka eivät ole Erasmus-opiskelijoita, joutuvat usein itse järjestämään rahoituksensa, mihin kuuluu kalliiden lukukausimaksujen maksaminen sekä omaan kotiyliopistoon että paikalliseen kouluun täällä, pakolliset vakuutukset ja asumisen täällä. Sponsori voi myös kaatua ja jos ei pysty järjestämään rahoja muuten, voi edessä olla lähtö kotimaahan kesken opiskelujen. Yksi koskettavimmista tarinoista minkä olen kuullut on, kun eräälle afrikkalaiselle fyssariopiskelijalle täällä kävi juuri näin, mutta luokka kokosi voimansa ja keräsi yhdessä erilaisilla tempauksilla tarvittavat rahat kokoon juuri ennen eräpäivää. Joten opiskelija sai jäädä ja tarina päättyi hyvin. Entäs minä sitten?? Päätinpä vain eräänä päivänä, että olisi varmasti hieno kokemus hakea hetkeksi vaihtoon ulkomaille. Pistin hakupaperit sisään ja pääsin haluamaani paikkaan. Pari paperia lisää ja minulle maksetaan Erasmus -järjestön ja koulun taholta 1800 euroa apurahoja siitä, että saan tämän kokemuksen. Lisäksi KELA pistää lähes 500 euroa tililleni joka kuussa, jotta en varmasti joutuisi ahtaalle. Eikä siinä kaikki, en maksa opiskeluoikeudestani senttiäkään kumpaankaan maahan. Plus olen eurooppalaisena oikeutettu samaan terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan kuin paikalliset. Jotenkin tässä oppii arvostamaan omia lähtökohtia ihan eri tavalla...
Paljon on tullut puuhailtuakin täällä. Oman kaupungin lisäksi olen vieraillut Maastrictissa ja Amsterdamissa, jotka on molemmat upeita kaupunkeja. Kuvia löytyy facesta ja ne kertoo reissuista varmasti enemmän kuin mikään blogikirjoitus :) Olen tavannut ihan hirveästi ihmisiä, mutta toki vain muutama niistä on sellainen, jota enemmän tapaan. Paljon tulee myös vietettyä vapaa-aikaa itsekseen, mikä tekee ainakin mulle ihan hyvää. Mutta on mukavaa, kun on kavereita, joiden kanssa järjestää illanviettoja sekä monikansallisia lounashetkiä, käydä liikkumassa ja reissata. Harjoittelussa sujuu edelleen mukavasti, vaikka välillä on päiviä jolloin tekis mieli luovuttaa ja hakea yksinkertaisempaan ammattiin... ;) Mutta tosi hyvä juttu on, että tässä vaiheessa opiskeluja tulee oikeasti haasteita ja saan täältä kaipaamaani hyvätasoista oppia ja kokemusta. Ja varmasti Suomen tahti ja kielimuurittomuus tuntuu aikas leppoisalta tämän jälkeen!
Tämä elely Hollannissa on ollut aivan mahtavaa ja antoisaa aikaa. Kuten kaikki varmaankin tietää, takana on raskas vuosi ja on tehnyt hyvää päästä etäälle vanhoista kuvioista. Viime aikoina olen tehnyt paljon töitä ja muutoksia eritoten itseni suhteen ja missäpä muualla kuin vieraassa ympäristössä, pääsee paremmin testaamaan omia siipiä ja kasvamista ihmisenä. Ja on hienoa huomata että pärjään vallan hyvin :) Tottakai täälläkin välillä ahdistaa ja on huonoja hetkiä. Viikkoihin on mahtunut päiviä, jolloin iskee yksinäisyys ja luottoystävän tai suomalaisuuden kaipuu. Päiviä, jolloin tuntuu ettei musta ikinä tule edes kohtuullista fysioterapeuttia (no se on kyllä tuttu tunne myös Suomessa) eikä englanninkieli ota sujuakseen. Mutta sitten on vastapainona päiviä ja hetkiä, jolloin pienetkin onnistumiset, uudet kokemukset ja tuttavuudet, ihmisten tapaaminen jne. tuo hyviä fiiliksiä. Ehkä yksi isoimpia juttuja mitä olen oppinut, on se että elämä kantaa, kunhan uskaltaa heittäytyä sen virtaan eikä varmistele liikaa. Joskus viikon paras hetki tulee ihan odottamatta, yllättävässä tilanteessa. Usein se tulee silloin, kun uskaltautuu hiukan omien mukavuusrajojen ulkopuolelle. Tulipas syvällistä tekstiä tänään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti