Ensimmäiset kolme päivää harjoittelua takana ja hjyvä fiilis :) Kahden viikon hengailun jälkeen tuntuu hyvältä päästä taas kiinni arkeen ja jonkinlaiseen rytmiin. Päivät on pitkiä, ma-ke ja pe kahdeksasta puoli kuuteen ja torstaisin on pelkästään aamupäivä harjoittelua. Ainakin tämän viikon menen näillä ja katsotaan sitten millaiseksi viikkoaikataulu muotoutuu. Mulla on kaksi ohjaajaa, joiden nimet jo opin muistamaan tänään ;) Molemmat on hyviä ohjaajia, ymmärtäväisiä mutta antaa sopivasti haasteita. Asiakkaita on terveyskeskuksen luonteen mukaan moneen junaan, mutta pääasiassa ikääntyneitä ihmisiä erilaisilla tuki- ja liikuntaelinvaivoilla sekä neurologisilla sairauksilla varustettuna. Kaikki ovat suhtautuneet tosi mukavasti ja jokainen joka vähänkin osaa, ainakin yrittää puhua englantia. Välillä joku yhdeksänkymppinen yllättää puhumalla täydellistä englantia, kun taas joku neljäkymppinen saattaa osata vain muutaman sanan. Kielen suhteen osaamiskaala on laaja, mutta yleisesti asiakkaat on kyllä tosi kivoja! Kieli on välillä solmussa itselläkin, mutta hyvin oon tähän asti pärjännyt. Hollanninkielisiä sanoja ja sanontoja oppii joka päivä ja se tekee päivistä vaan mielenkiintoisempia. Olen ensimmäinen ulkomaalainen harjoittelija tuolla, joten mun toilailujen vakavuudesta riippuu, huolitaanko sinne enää ketään muuta ;)
Fysioterapia on pääasiassa aika samanlaista, selkein ero on manuaalisen terapian käytössä. Niillä tarkoitetaan passiivisia hoitoja, kuten nivelten mobilisointi ja traktiot (liikkuvuuden lisääminen) venyttelyt ja hieronta, joita täällä käytetään paljon enemmän. Se on hyvä, koska juuri niissä taidoissa itsellä on eniten puutteita. Toinen iso ero on terapia-ajan pituus. Siinä kun Suomessa on tottunut siihen, että yhden asiakkaan kanssa ehtii olla 45-60 min. niin täällä aikaa on 25 min! Ihan hirveästi ei siis ehdi jaaritella ja tutkita ylimääräisiä, kun kuitenkin jo ekalla kerralla pitäisi tehdä myös jotain, mistä asiakas saa helpotusta ongelmaansa. Päivät on aika hektisiä ja ainoa tauko on puolen tunnin ruokatauko. No niin, ruoka onkin sitten asia erikseen....täällä KAIKKI syö JOKA päivä pelkkää leipää ja hedelmiä lounaaksi ja olenkin herättänyt pientä hämmästystä ja hilpeyttä kanapasta-annoksieni kanssa. Ai sää syöt ihan oikeeta ruokaa lounaaksi?! No juuu!! En olisi uskonut että joskus joudun sitäkin selittelemään, kun Suomessa asia on päinvastoin; jos joku syö leipää niin ihmetellään että miksei syö kunnon ruokaa.Hieman on tosin hankaluuksia mahduttaa ruoka-annos pienelle leipälautaselle, kun isompia ei löydy taukohuoneesta :D Suunnittelen vieväni sinne jonkun oman kirkkaanvärisen ison muovilautasen niin herätän vähän vielä enemmän huomiota!
Mulla on ollut nyt pyörä maanantaista asti ja sen kanssa seikkailu on myös yhden sortin kultturielämys...Tokana päivänä opin, että pyöräilijätkin noudattaa oikeanpuoleista liikennettä eikä ole mukavaa ajaa väärää puolta kun vastaan tulee liuta muita pyöräilijöitä ja mopoja. Jeps, mopot kulkee samoja väyliä kuin pyöräilijät ja oonkin meinannut saada sydärin aika monta kertaa kun ne ohittelee melko rohkeasti kapeistakin väleistä. Parasta on erilliset pyöräilytiet ja isommissa risteyksissä on jopa omat kaistat suoraan meneville ja kääntyville pyörille! Mäkiä ei ole joten meno on vaivatonta ja mukavaa. Mun hopeanuoleni on tosin jo parhaat päivänsä nähnyt ja ketjut irtoilee silloin tällöin, mutta muuten toimii hyvin ja oli ainakin halpa (=ilmainen:)! Illat menee treenatessa ja kämpillä rentoutuen, tänään oon pitänyt vapaaillan fyysisestä aktiviteetista. Huomenna taas kiipeilemään muiden fyssariopiskelijoiden kanssa ja viikonloppuna mennään yhdellä kansainvälisellä porukalla kurkistamaan Maastrichtin kaupunkia! Voisin sanoa että elämä on aika mukavaa :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti